Jotenkin on nyt vaikea löytää juoksuintoa tauon jälkeen. Lenkille pitää itsensä pakottaa ja sitten kun lähtee, niin ei se oikein suju. Tänäänkin läksin, kolmisen kilometriä juostuani alkoi säärtä pakottaa ja käänsin vauhdin kävelyksi. Juoksu sinänsä on tällaisenakin aika vapauttavaa, saan miettiä mitä haluan tai olla miettimättä mitään ja kuunnella vaan soittolistaa. Ja kyllähän sekin käy, mutta silti kaipaisin ”jotain enemmän”.
Sitä tunnetta, kun juokseminen sujuu ja on kivaa, olo tuntuu hyvältä ja reippaalta ja juoksun jälkeen on energisempi olo kuin ennen lenkkiä. Ja sitä nyt en ole viime aikoin tavoittanut.
Löytyisikö se into, jos vaan sitkeästi kävisi ja lenkkeilisi? Kannattaisiko pitää edelleen taukoa ja lähteä vain silloin, kun mieli tekee? Eikä välttämättä aina juoksulenkille, vesijuoksuakin voisin pitää listalla.
Muutama viikko sitten Haukkavuorella maisemia ihailemassa.
Kun tarkasti katsoo, niin kaislikon takana kieppuu koira valmiina roiskahtamaan uimaan.
No, en tiedä. Laiskaa lauantaita kuitenkin kaikille! 😉
Kilometri kerrallaan 